Intialaiset vaatteet ovat ihania, mutta myös kestäviä ja kalliitakin

Pakkasin äskettäin matkalaukkuuni sinisen puuvillakurta-paidan,
jonka ostin Intiasta kuusi vuotta aiemmin.
Kyseistä paitaa kehtaa yhä hyvin käyttää, koska se ei ole virttynyt, vaikka onkin ollut ahkerassa käytössä kaikki nämä vuodet ja käynyt läpi melkein kaksisataa pesua niin Intiassa kuin Suomessa, kuivunut niin suomalaisessa olohuoneessa kuin Intian paahtavan auringon alla.
Monesta muusta samanikäisestä paidasta olen jo ehtinyt tai joutunut hankkiutumaan eroon.

Pakatessani kyseistä kurtaa muistin erään vanhan englantilaisen pariskunnan
eräässä kahvilassa Goassa viime talvena, sekä heidän keskustelunsa. 
Niin herttainen kuin tuo vanha rouva olikin, sympatiapisteet kuitenkin putosivat, kun
hän alkoi englanniksi haukkua toiselle turistille intialaista laatua huonoksi selittämällä,
kuinka hän oli ostanut pari paitaa halpaan hintaan, ja kuinka ne sitten menivät heti
ensimmäisen pesuun jälkeen huonoon kuntoon eikä niitä siten voinut enää käyttää.

Kyseessä oli tuskin ollut merkkipaita. Vaikuttaa itsestäänselvältä, 
että halvanhintainen on aina myös halvanlaatuinen ja halvan tuotteen kesto sen mukainen.

Vaan kyllähän Intiasta saa myös kestäviä ja kalliitakin tuotteita. 
Ja halutessaan myöskin merkkivaatteita, jotka vetävät vertoja länsimaiselle muodille. 
Hinnassa ja laadussa.